JanneSalonen11

Suomalaista villikalaa!

  • Vahva lukusuositus.
    Vahva lukusuositus.
  • Janne "kalatalousministeri" Rautio.
    Janne "kalatalousministeri" Rautio.

Kuulun niihin ihmisiin jotka tykkäävät heittää virveliä tai panna kesäiltana ongen veteen, laittaa talviverkot tai iskukoukut ja narrata eväkkäitä. Harrastus tulee ihan pikkumukulasta isäni opettamana tai vähän kauempaakin, faarin kanssa oltiin joskus Köyliönjärven jäällä nuijahauella.  Ei lyöty piispaa päähän vaan haukea jään läpi.  Ja – yllätys – nykyään oma poikani on mitä innokkain kalastusseuralainen. Faijan bravuuri oli saarenrannan nuotiolla mukana kuljetettavassa savupöntössä tehty hauki, nautittiin valkosipulivoin kera mieluusti meren rantaan huuhtelemalta lankulta. Hiirenkorvilla luettuna on tällaisen kotitarvekalastajan raamattu, Matti J. Särömaan ”Kalamiehen keittokirja”.

Olin enemmän kuin iloinen löytäessäni ystäväni suosittelemana uuden teoksen samaan genreen: Janne ”Kalatalousministeri” Raution ”Suomalaista villikalaa” (Nemo 2018). Rautio, kuten Särömaakin, opettaa suomalaisen kalan saloihin ja etenkin nauttimaan vähempiarvoisista ”roskakaloista”. Annetaan kaiman kertoa:

”Vesissämme ui vapaita, vaaleita luonnonkaloja, joita monet pilkkimiehet, onkijat, katiska- ja verkkokalastajar syöttävät kissoille., vaikka kaloista saa herkkuja, jotka ovat maistuneet Venäjän keisareillekin.”

Rautio on oikeassa, tietenkin. Uunissa tölkkiin umpioutu purkkisärki vetää vertoja mille tahansa ylikalastetulle ties-mistä-kaukoidästä-roudatulle sardiinille, savusuutari lyö laudalta norjassa kasvatetun Omega 3 -vapaan verkkopossun vaikka asiaa miten tahansa päin maistelisi.

Kotimainen kala on paitsi aliarvostettua, myös hyvää ja käytännössä ilmaista. Niin tumpeloa kalastajaa ei ole ettei, osatessaan panna madon koukkuun, saisi rannalta ”jotain” saaliikseen ja se ”joku” on aina syötävää.

”Suomalaista villikalaa” on hieno tulokas hyvin harvalukuiseen kirjastoon kotimaisen kalan hyödyntämisestä. Eikä vain valmistustapoja, keittokirja tarjoaa upeita reseptejä höysteeksi sekä läpileikkauksen kalan käsittelystä.

Mahtui kirjaan mukaan myös rakkolevä-korvameduusa-järvisimpukkakeitto joka tulee meduusakauden alkaessa varmasti kokeiltua. Järvisimpukat joudun ehkä korvaamaan tuontisinisimpukoilla mutta silti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Hyvä ja tarpeellinen avaus. Samaa sanoisin tuosta kirjasta, tosi tarpeeseen.
Totta on, että tumpelokin pystyy saamaan kalaa mutta sitten tuleekin ongelma; sen pyöreän kalan käsittely. Ei turhaan korosteta sitä tosiasiaa, että saaliskalan tainnutus ja verestys pitää suorittaa heti ja sen jälkeen kala jäähtymään (kylmälaukku ja kylmäkallet esim). Kotona sitten pitäisikin osata esim särjestä ja ahvenesta fileiden irrotus, tosin, olen kuullut, että jopa suomustaminenkin tuottaa monelle vaikeuksia. Fileeratusta kalasta sitten saakin vaikka mitä.
Meillä ei ole yhtään huonoa villikalaa, on vain huonoja kokkeja.
Muistan aikanaan kun equdorilainen tuttavani, pieni laihankuivakka intiaani, sai meillä ruuaksi ahvenfileistä keitettyä kalasoppaa. Söi kolme lautasellista ja sanoi, että hän ei ole koskaan syönyt mitään näin hyvää ja siltä se vaikuttikin. Minun vatsani tuli lautasellisestä kylläiseksi (painoni 90kg) ja Alffi n 50kg korkeintaan)
Täällä kun sisämaassa asustelen, tosin järviä täällä riittää, ei täällä saa silakkaa, tai oikeastaan kilohailia mutta pientä särkikalaa (särki, salakka, sorva, pikkuahven ...) nostan useamman sata kiloa vuodessa verkoilla ja rysillä.
Kalaa siis riittää. Kuhaa, haukea, siikaa, muikkua ja lahnaa saa em lisäksi.
Herkullisin "kalajalosteeni" on pienen särjen fileistä tehty maustekala, mausteina ainoastaan suola, pippuri, laakerinlehti, porkkana ja punasipuli, mieto etikkaliemi.
Kotimainen villikala on meidän aarteemme kunhan osaisimme arvostaa sitä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Olet tietenkin aivan oikeassa. Aika monelle ongenkoukussa sätkivän särjen matka lautaselle voi tuntua ylivoimaisen pitkältä. Kalan käsittely voi tuntua vaikealta ja sotkuiselta, mikä on varmasti suurin este suosion kasvulle. Se norjalainen kun on valmiiksi fileoitu, usein Vienamissa, Thaimaassa tms.

Mitenkähän tällaisen kansalaistaidon voisi juurruttaa? Pakollinen kalankäsittelykurssi peruskoulussa? Armeijassa nyt ainakin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

70-luvulla pidin tuolla pääkaupunkiseudulla kymmenittäin kalankäsittelykursseja. Pääosa osallistujista oli naisia.
Mielestäni koulu olisi hyvä kohde; olisikohan nimikkeenä vaikkapa kädentaidot, tms.
Armeijassa se soveltuisi hyvinkin esim maastoharjoituksiin, joissa pitäisi pyrkiä ravinnon hankkimiseen luonnosta.
Minulla muuten on pieni vihkonen; Korpisoturin keittokirja vuodelta 1944.
Esimerkki; Pökkelöpaisti.
Kalaa ei suomusteta, mutta veitsellä katkaistaan rintakannas leuan alta ja sisälmykset vedetään ulos vatsaa ollenkaan avaamatta. Vatsaontelo huuhdotaan, jonka jälkeen sinne suolaa ja vähän voita.
Kala pannaan nuotion tuhkaan ja saa siellä olla niin kauan, että nahka suomuksineen helposti irtaantuu. Syödään kuumana.
(stm E Siippainen)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #3

Vähän vastaavasti jos hauen valmistaa kokonaisena, se kannattaa perata avaamalla selkäpuolelta. Vatsan voi panna täyteen sipulia sun muuta ja narulla selkä kiinni. Muhivat mehukkaiksi sauhupöntössä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, tuota mm kuhaa olen tehnyt päältä avaten; Ruumiinonteloon voita, ruohosipulia, suolaa ja sieniä. Ompelin sitten kiinni ja pellille ommel ylöspäin, ompeleeseen kananmuna, korppujauho-seosta ja uuniin pariksi tuntia, lämpötila 100 astetta, hyvää tulee.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Kaikki pitää ottaa, mitä on saatavilla. Talvella verkot jään alla- kuhaa, haukea ja lohtakin Kulloon Lahdelta. Mateet tammi-helmikuussa koukuilla silakkasyötteineen. Ja Päijänteeltä kuoretta määrättömät määrät.
Kaikki, lahnat särjet jne.., jos ei muuta niin karkeat fileet myllyyn haukifileiden kassa. Vieläkin kymmenen vuoden jälkeen kädet ovat kuin ammattikalastajan. Kesäkalastus on sitä amatöörien puuhaa, mutta kivaa.

Nyt kohta lähdetään Västanfjärdin keskustaan ja taas samaa uudestaan.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset