JanneSalonen11

Ukontulikukka

  • Ukontulikukka kurkottelee metriin seinustalla.
    Ukontulikukka kurkottelee metriin seinustalla.
  • Ensimmäisen vuoden ruusuke.
    Ensimmäisen vuoden ruusuke.

Taloni seinustalla kasvaa kumma kukka. Tuntuu pukkaavaan siihen vuodesta toiseen milloin pitkänä, milloin pätkänä. Vuosia luulin rikkaruohoksi mutta selvittely Internetin ihmemaailmassa paljasti tämän ukontulikukan kiehtovan historian.

Puutarhakaupoissakin näitä myydään, mutta ainakin osa ukontulikukista on jo rautakautista perua Suomessa, ja siis ihmisen muinoin muualta tuoma. Päätin että omani edustaa jälkimmäistä koska onhan se nastempaa ajatella että siemen on lähtöisin viikinkien idäntien alkuvarsilta kuin kymmenen vuotta sitten edellisen asukkaan Kemiön Agrimarketista hankkima.

Ukontulikukka on kaksivuotinen: ensimmäisenä vuotena se jää lyhyeksi ja kasvattaa vihreän ruusukkeen, josta toisena vuotena kasvaa pitkä varsi ja kirkkaankeltainen kukinto. Yksittäisiä kukkia on kukinnossa paljon ja niillä on tapana puhjeta eri aikaan kesästä. Niinpä kukka koristaa kirkkaana pihamaata parinkin kuukauden ajan.

Ukontulikukka kuuluu sarjaan "jo muinaiset roomalaiset", jossa sitä käytettiin niin hiusten värjäämiseen kuin niiden kasvattamiseen. Suomeen se on tosiaan kulkeutunut ihmisten mukana rautakaudella ehkä jo tuhatkunta vuotta sitten tai ennenkin.

Kuivia tulikukkia on käytetty pikeen kastettuna soihtuina ja varren villaa lamppujen ja kynttilöiden sydäminä.  Kukkia on polteltu piipussa tai muuten savua hengittäen yskään ja keuhkosairauksiin, tai uutettu kuumaan veteen lääkkeeksi moninaisiin sairauksiin. Kasvi on toiminut myös hauteena kivunlieventäjänä sodissa tai muuten haavoittuneille ja haavaisille.

Kansanperinteen mukaan hiiret ja rotat karttavat paikkoja jossa on kuivattua ukontulikukkaa. Mielenkiintoinen on tieto sen käytöstä kalastuksessa:  Jauhetut siemenet muotoiltiin maidon kanssa kokkareiksi ja veteen viskattuna ne tainnuttaisivat kalat, jotka nousisivat pintaan vatsapuoli ylöspäin. Tohtisiko tuota kokeilla?

Minun ukontulikukkani kasvavat seinänvierustalla itsekseen vanhojen laattakivien välistä maaperässä jossa on multaa vain jokunen sentti, ja sen alla kova kallio. Leveälehtisinä ne peittävät alleen kasvualasta kilpailevat rikkaruohot ja kohottelevat päätään muita pidempinä kohti aurinkoa. Aika velikultia. 



Lähteitä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukontulikukka
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/ukontulikukka
http://www.yrttitarha.fi/kanta/ukontulikukka/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minullakin on puutarhassa tulikukka, liekö tumma tai ukontulikukka. Kasvanut vuosia. Kiinnostavaa tietoa laitoit. En ole koskaan tullut ajatelleeksi alkuperää. Siemenkaupasta tämä ei ole kotoisin, vaan taisin ensimmäisen saada mieheni veljeltä. Tehokas leviämään. Ei pysy aloillaan. Kukka on kaunis.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Meillä kun on myöskin vanha pihapiiri; ukontulikukkaakin löytyy vuodesta vuoteen. Villiintynyt se on. Samoin pidän lupiinista, punertava ja valkoinen. Siimaleikkurilla pidän ne semmoisina "pensaina".
Siimaleikkuri on muuten oivallinen väline pujoihin, jättiputkiin jne. Poikki vaan n 20cm korkeina, hyvä tulee. Myrkkyjä kun en halua käyttää.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kauneus on katsojan silmissä. Onhan lupiini nätti mutta näyttäytyy kaiken tukehduttavana tuholaisena tienposkissa.

Mun tontilla menee puolisen kilometriä yksityistietä rasitteena ja tien päässä oleva kesäasukas on sinnikkäästi vuosia parturoinut viimeistä 200 metriä lupiineista. Aina niitä sinne tulee mutta niillä pientareilla on paljon rikkaampi luonnonkasvikokoelma kuin muulla osalla.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Meillä Porvoon Kulloossa ukontulikukkia oli. Nyt viimeisin näkemäni oli eilen Kemiön yrttipuutarhassa Westersissä ja täydessä kukassaan.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset